Kuudes osa

Baarimikko suoristi selkänsä ja alkoi yhtäkkiä pyyhkiä pöytää. Pöytä näytti tulevan rätistä vain likaisemmaksi.
Mutta mies oli niellyt surkean syöttini. Jos hän olisi ollut kala, minun matoani olisi pidetty neljä kuukautta laihdutuskuurilla ja sitten sen päälle olisi astuttu.
Baarimikko vilkuili ympärilleen - salaliittolaisen merkki. Hörsäisin lisää viskiäni ja päätin, etten enää ikinä tulisi lähellekään Gypsy Queenia.
Ehkä en edes eläisi niin pitkään, että voisin tulla tänne takaisin.
Baarimikko heitti likaisen pyyhkeensä olalleen ja kumartui puoleeni: "Lasti vai?" hän hönkäisi.
Nyökkäsin tietävän näköisenä, vaikka minun piti ponnistella, etten kaatunut taaksepäin hönkäisyn voimasta. Baarimikko kumartui vieläkin lähemmäs. Nyt tunnistin hajun, joka hänen hengityksestään lähti. Se oli kolme viikkoa sitten grillatun kanan haju. "Muikku-Werner majailee laiturilla seitsemän."
"Laiturilla seitsemän? Onko hän siellä nyt? En haluaisi säilytellä lastiani kovin pitkään."
"Varmaan on, käy katsomassa." Baarimikko vilkuili taas ympärilleen. Sitten hän jatkoi: "Mutta sun pitää olla tosi varovainen. Siellä on kovia jätkiä, jotka ampuu helposti. Tosi helposti."
Just joo. Minähän olin vielä kovempi jätkä. "Onko siellä joku salasana tai koodi?"
Baarimikko mutristi suutaan ja koputti pöytää: ensiksi kolme kertaa nopeasti, sitten kaksi kertaa hitaasti, sitten taas kolme nopeaa. Nyökkäsin tietävästi, vaikka tajusin heti, että minulla olisi vaikeuksia muistaa koodia. Kolme, kaksi, kolme, kolme, kaksi, kolme...
Join viskin loppuun ja heitin pöydälle kolikon. Kysyin vielä, missä laituri seitsemän oli. Baarimikko sanoi vain: "Vasemmalle ovesta." Heilautin kättäni ja käännyin lähteäkseni. Tajusin, että surkea viski oli vain lisännyt sumuista oloani. En nähnyt heiluriovia selvästi, kun asettelin jalkojani huolellisesti peräkkäin ja lähdin kulkemaan kohti oviaukkoa.
Ehkä viskiin oli lisätty tyrmäystippoja. Ehkä Gypsy Queenin baarimikolla oli aina valmiina tyrmäystippapullo liian uteliaille idiooteille. Putoaisin kohta katuun ja Muikun gangsterit heittäisivät minut mereen.
Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Minä olin yksinkertaisesti vain humalassa.
Saattoi tietysti olla, että olin saanut myrkytyksen surkeasta viskistä.
Joka oli tehty väriliiduista ja kuravedestä.
Pysähdyin ja mietin, pitäisikö minun palata kapakkaan ja käydä valelemassa päätäni kylmällä vedellä ja juoda pari kuppia kahvia. Sitten mietin, millaista kahvia Gypsy Queen tarjoaisi. Niin paha kahvi todennäköisesti herättäisi minut horteestani. Käännyin kannoillani ja törmäsin ihmiseen, jota olin tullut hakemaan