torstai 30. huhtikuuta 2009

Neljäs osa

Tiesin vain, että Werner piti majaansa jossain päin eteläsatamaa. Se olisi joku murju täynnä vaarallisia tappajia, jotka vain odottivat väärää liikettä vetääkseen minulta vatsan auki yhdellä vedolla. Tiesin kyllä, että löytäisin Wernerin päämajan helposti - olinhan yksityisetsivä, todellinen verikoira, Nahkasukan sukua.
Otin taksin parin korttelin päästä ja ajoin satamaan. Taksikuski katsoi minua niin kuin tarantulaa hääkakulla (onko tätä vertausta käytetty jo jossain kirjassa?) - miksi menin niin myöhään eteläsatamaan, varsinkin kun sinne ei tullut matkustajalaivoja?
"Sukulaisia tapaamassa."
Kuski pudisteli päätään ja päätteli minun olevan humalassa. Oikea päätelmä - viski ei ollut vieläkään haihtunut kokonaan ja pääni täytti hämärä sumu.
Se ei haihtunut ajomatkan aikana mihinkään.
Oikea päätelmä olisi ollut myös, että olin hullu.

Kun taksi tuli satamaan, alkoi olla jo pimeä. Satama oli kuten kaikki teollisuussatamat tuohon aikaan – joka puolella pelkkiä synkkiä murjuja, aution näköisiä laivoja, joista osa ei näyttänyt olevan enää edes merikelpoisia. Mielessään saattoi nähdä veitsin varustautuneita shanghaijaajia ja koukkukyntisiä kiinalaisia. Fu Manchu vaani jokaisen kulman takana valmiina nappaamaan sinut johonkin järjettömään lääketieteelliseen kokeiluunsa. Shadow odotteli hänkin jossain nurkan takana, että joku hullu rikollinen nostattaisi muinaisella taikakäskyllä jonkin merihirviön käymään Los Angelesin kimppuun.
Melkein näinkin Shadowin lierihatun vilahtavan jonkin murjun takana.
"Mihin jätetään?" kuski kysyi. Ihan niin kuin olisin oikeasti halunnut jäädä tänne. Miksen tullut päivällä?
"Tiedätkö jotain baaria täällä?"
Minua tuijottaessaan mustakulmainen kuski mietti varmasti, miksi halusin lisää juotavaa, kun edellisetkin paukut olivat tehneet minusta täysin arvostelukyvyttömän. "Tiedän kyllä parikin, mutta..."
"Sinne sitten vaan!"
"Tuota noin..." kuski yritti.
"Mitä tuota noin?" kysyin, vaikka tiesin, mitä kuski aikoisi sanoa. Tunsin otsassani päänsäryn alkavan jomottaa. Olisinpa jäänyt kotiin. Nyt olisin jo nukkumassa.
"Ne ei ole kovin..."
"Minä olen iso poika jo."
Kuski kääntyi parista kulmasta ja olin uudestaan näkevinäni Shadowin jahtaamassa Fu Manchua. Jäin autosta baarin edessä. Rikkinäinen valomainos ilmoitti paikan olevan nimeltään Gysy Quen. Oletin, että siinä piti lukea Gypsy Queen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti